Let's get this party started!

Kirsty McWhirter - CC BY-NC-ND 2.0

Tapahtuipa kerran vuonna 2018, huhtikuun puolessa välissä tapahtuma, joka sai koko häämaailmamme heittämään kärrynpyöriä.

Nimittäin nyt se varattiin. Ai mikäkö niin? No juhlapaikka. Ja hääpäivä. Alamme olla tosissaan. Sydän hakkaa, kämmenet hikoaa.

YES! YEAH!! WUHUU!!!

Meidän juhlapaikkamme on siis maalaisromantiikka pursuava Kytäjän Juhlatila. Ja se on nyt varattu meille, meidän päivällemme, joka on 1.8.2020.

  Juhlapaikkamme on henkeäsalpaavan kaunis - jos siis tykkää maaseutumaisemasta ja sen tyyppisestä tunnelmasta, kuten minä. Ja tontilta sai vuokrattua monet yöpaikat juhlavieraille ja itsellemme, eli olimme myyty. Olimme niin myyty, että maksoimme varausmaksun samana päivänä.

 Tämä vaaleanpunainen soopahan muuttuu todelliseksi.

Messutunnelman mehustelua (taas!)

Kaikenlaista härpäkettä tarttui taas mukaan!

Näytteilleasettajia tuntui olevan tänä vuonna vähemmän ja huomattavasti yksipuolisemmin, kuin viime vuonna. Tuntui että koko messuhalli oli vain täynnä mekkoja, mekkoja ja mekkoja. Onhan häämekot kauniita ja ihania ja kaikkea sellaista, mutta rajansa kaikella. Jos joka toinen ständi on häämekkoja, niin kyllä kauneinkin valkoinen mekko katoaa siihen mekkomereen. Mitään spesiaalia ei siis löytynyt.

Myös ständien asettelu oli jotenkin jännittävä tänä vuonna. Tuntui että ständejä oli vähän myös sijoiteltua toimijoiden mukaan. Olisi ehkä ollut kiva, jos kaikki neljä konditoriaa eivät olisi olleet kylki kyljessä kiinni toisissaan. Nyt tuli vähän kiusaantunut tunnelma kun kehuit yhtä ständiä, niin tuntui, että piti kehua toistakin, koska muuten olet paska ihminen.

No, en ollut paska ihminen. Kehuin kaikkia tasapuolisesti. Ja maistelin kaikkea tasapuolisesti, koska kaikki oli AIVAN TOSI HYVÄÄ! Kakkutikkareita, kakkumaistiaisia, passionvaahtokarkkeja... Kaikkea superherkkua. Myös meidän kakuntekijän ständi tuli bongattua ja kävinpä myös ne herkut maistelemassa. Olin itseasiassa melko paska ihminen ja imeskelin kyllä ihan röyhkeästi kaikki maistiaiset mitä vain pystyin. Ja suosittelen kaikkia muitakin tekemään niin, koska makuelämys on taattu. Varsinkin jos sattuu omistamaan samanlaisen sokerihampaan, kuin itselläni.

Eli messuilla oli tänä vuonnakin paljon hyvää, mutta myös melkoisesti pettymyksiä. Tunteet ovat vähän fifty-fifty tällä hetkellä. Toki jos tykkää messuilla, niin tottakai Love Me Do on käymisen arvoinen, voin yhä sitä suositella. En vain tiedä, onko näillä messuilla enää itselleni mitään annettavaa...

Vähän vielä kuvasatoa messuilta...

Pokemetsällä häämessuilla

Somistus Studio 22:n valokuvausseinä.

 Kyllä, pelaan Pokemon Go:ta.
 Ei, en kovinkaan aktiivisesti (kuten en muitakaan pelejä), mutta silloin tällöin kyllä.

 Tälle päivälle sattui siis kaksi eventtiä: Mennään naimisiin-häämessut ja totodile-event Pokemon Go:ssa. (Koko Wanha Satama oli täynnä totodileja!)

Herrainpukimon esittelyaineistoa.

 Sain yhden kaasoistani suostuteltua Tampereelta asti mukaani. Niinpä kaaso kainaloon, laukku toiseen, Pokemon päälle ja nenä kohti Wanhaa Satamaa.

 Vähän jännitti tulla näille messuille, kun viime vuonna nämä aiheuttivat melkoisen pettymyksen. Tilat olivat huonosti suunnittelut, ahtaat ja kojut oudosti sijoitellut. Näytteilleasettajia oli melko vähän, eivätkä messut selvästi yltäneet Love Me Do:n tasolle. Olin pettynyt, koska sisään kuitenkin maksaa 15 euroa, eikä viime vuonna sille rahalle kyllä saanut vastiketta.

 Tänä vuonna odotti kuitenkin positiivinen yllätys. Näytteilleasettajia oli enemmän ja tilojen käyttöön oli selvästi panostettu viime vuotta enemmän. Ei ollut enää ahtaita tai outoja välejä, nyt oli ilo kulkea messualuetta ympäri. Vaikka tänäkään vuonna ei ollut mitään mahdollisuuksia mahtua näkemään hääpukujen muotiesityksiä, koska lava oli taas aseteltu niin, ettei porukka vain mahtunut samaan tilaan lavan kanssa. Toki en seuraa muotia, varsinkaan häämuotia, joten en laske tätä isoksi miinukseksi.

Seremonian esittelypukuja.

Kaikki mitä saattoi tarvita löytyi tänä vuonna helposti. (Saatiin myös paljon totodileja!)

 Mitä sinne sitten mentiin hakemaan?

 Noh. Koska juhlapaikka, catering, kirkko ja valokuvaaja löytyy jo, niin niitä ei tarvinnut katsella. Sen sijaan miesten pukuja, häämekkoja, sormuksia, tukkaa ja meikkauksia ja dj:tä lähdettiin kaivamaan. Ja niitähän löytyikin kivasti! (Pääsen kilpailuttamaan!)

 Ensi viikolla häivyn lopun kaasoporukan kanssa korkea-odotukset-messuille, eli Love Me Do-messuille.

 Katsotaan miten meidän siellä käy.

PS. Wanhan Sataman messujen aikaan oleva kuoharibrunssi oli loistava. Voin suositella, on hintansa arvoinen!

Alhaalla vielä loput messupäivän kuvasaldosta!

Josefiinan ihania hääpukuja.

Villisilkin erilaisia häämekkoja! 

Seremonian hääpareja.

Seremonian hääparien esittelyt jatkuvat.

Päättömien morsianten vaellus...

Ne ovat sulhasia etsimässä!

Shamppanjatorni. Oli kyllä överin upea!

Tontilta löytyi monia upeita kattauksia.

Auroran kojulta bongattu kaunis, kevyt mekko.

MESSUKASSI! JES!

Morsian hääkuosiin!

PlusLexia.com  CC BY 2.0

Nyt ollaan jännän äärellä: kuinka saada pullukka mahtumaan häämekkoon?

Olen pitkä (178cm). Olen myös paksu. Siis aivan oikeasti ylipainoinen painoindeksin huidellessa jossain kolmessa viidessä.

 Tavoitteena olisi saada tulevaan kesään mennessä itsensä rantakuntoon, eli painoa tulisi lähteä sellainen 20-25 kiloa VÄHINTÄÄN pois.

 Tätä postausta ei ole missään nimessä tarkoitettu fatshameksi kenellekään. Olen vain itse huomannut, että olen normaalipainoisena (kyllä, minäkin olen jojotellut painon kanssa paljonkin!) elämänlaatuuni paljon tyytyväisempi. Siksi haluan pyrkiä siihen nyt takaisin. Ja vaikka en uskokaan (hää)dieetteihin, (vaan pysyvään elämänmuutokseen) niin kyllähän häistä saa itselleen hitsin hyvän sysäyksen tekemään sen muutoksen!

 Päätin siis lähteä tälle tielle vähähiilarisella ruokavaliolla ja erilaisella liikunnan lisäämisellä. Vedenjuontia on myös lisätty kolmeen litraan päivässä. Sokerit on kaikki jätetty pois ja lisäapua hommaan otin apista, YAZIOsta. Sen kalorilaskuri ja ruokapäiväkirja auttaa tarkkailemaan syömisiäni ihan tosissaan.

 Aloituspaino on siis 111 kg. Vyötärön ympärys (en vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, omista mittanauhaa) karkeasti arvioituna jotain 110-115cm. Lantion ympärys vielä enemmän... Tämähän saattaa innostaa minut hankkimaan moisen kapistuksen, kuin mittanauhan.

 Mutta näillä eväillä mennään. Pidän punnitustilaisuuden kerran kuukaudessa, niin katsotaan saako tästä muutoksesta toivottuja tuloksia.

Kaasojen suostuttelua

Tapahtuipa yhtenä tammikuisena perjantaina, 27.1.2017 jos tarkkoja ollaan, sillä lailla, että tämä tuleva morsmaikku kasasi kimpsunsa kassiin ja matkusti moikkaamaan tyttökultiaan Tampereelle. Ei tarkkaa päivämäärää, ei varauksia, ei suunnitelmia. Vain vuosiluku 2020 ja neljä ihanaa muijaa, muidua, naista, naikkosta, mun nörttinaiset, mun geekit.

 Ensimmäinen mekon sovitus ja todella vaaleanpunaisia haavekuvia.

Illalla hieman viiniä yhdessä ja pienet laatikot jokaiselle. Ja niitä laatikoita muuten haettiinkin kissojen ja koirien kanssa ympäri pitäjää, koska niiden piti tietysti olla "just oikeat".

 "I'm going to need…

… something old 

… something new

… somenthing borrowed

and somenthing blue… 

But most importantly

I'm going to need… 

YOU! 

Will you be my maid of honor 2020?" 

Laatikoiden sisältö oli ensiapupakkaus häähulluudesta ja bridezillasta selviytymiseen. Mukana oli myös lippulappunen, jossa oli mukana selitykset kaikkeen, siltä varalta, että kaasoni osoittautuisivatkin hieman vajaammiksi ihmislapsiksi. Pakkaus sisälsi tällaista: 

- pieni levy suklaata (suklaata: jos v*tuttaa) 

- alkoholia, jokaiselle oman maun mukaista (viinaa: jos v*tuttaa liikaa) 

- purkkaa (:oman tai morsiamen turvan tukkimiseen) 

- maid of honor notebook 1.1 (koristeltu vihko, johon voi kirjata ylös omia ajatuksia häihin liittyen. 

 Heitä on neljä. Heistä jokainen vastasi myöntävästi.

Oliver Li - CC BY-NC-ND 2.0

Kymmenen vuoden kihlaus

CC BY-SA 3.0, Jeremy Blanchard

Yökerhon tanssilattia. Uudenvuoden aatto. Ystävät ympärillä. DJ laittaa toivebiisinä V. Rostin Sata salamaa-kappaleen soimaan. Mies hakee mut tanssimaan ja POLVISTUU keskellä lattiaa tarjoten kultaista rinkulaa. Kello käy yli puolen yön ja tietenkin suostun. Neljän vuoden seurustelun jälkeen olen kihloissa. Vau.

 Se oli 1.1.2010 se. Hääpäivä on laitettu kalenteriin päivämäärälle 1.8.2020. Kymmenen vuoden harkinta-aika lähestyy loppuaan ja aiomme vihdoin sanoa toisillemme 'tahdon'.

 Tervetuloa hääblogiini seuraamaan (hää)hullun bridezillan ja hänen puolisonsa matkaa maaliin.