Kesälomalla.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, on ollut vauhdikas kesä, ja varsinkin kesäloma. Ja totta puhuakseni myös melkoinen hää-ähky, jonka vuoksi ei oikein ole suunnittelu luistanut. Ei vain ole kiinnostanut. Nyt kiinnostus häitä kohtaan alkaa taas nostamaan päätään, ja uskoisin että uusia blogitekstejäkin alkaa pian taas tursuta ulos blogista kyllästymiseen asti. Onhan tässä aiheita vaikka millä mitalla mitä kirjoitella. Keräilen hetken vielä inspiraatiota ja täytän tämän taas vaaleanvihreillä hääunelmillani.

Meidän värit & teemat

robleto CC BY-NC-ND 2.0

Voihan juku! Yksi ehdottomasti lemppariaiheitani on - yllättäen - meidän häät! (Suuren yleisön "Ooooh!"-huuto, koska elän sarkamista.)

 Ja meidän häistä tulee vaaleanvihreät! Omenanvihreä tai limenvihreä olisi varmaan tarkempi sävy. Mutta se yritetään tuoda esille hillityn överisti, eli sitä yhdistetään valkoiseen ja luultavasti myös hieman ruskeaan.

 Olen ollut vaaleanvihreän fani jo yli 10 vuotta. Olohuoneeni seinät, tilpehöörit, astiat, pyyhkeet, matot, lakanat... Ne ovat kaikki vaaleanvihreitä. Myös lapsen huone on sisustettu vaaleanvihreäksi, ja puen mieheni, itseni, lapseni ja hevoseni kovin mielelläni vaaleanvihreään. Nyt kun kirjoitan tätä, niin taidammekin puhua enemmän pakkomielteestä, kuin pelkästä fanituksesta…

 Häissä vaaleanvihreä tulee olemaan ehdottomasti se pääväri, jonka ympärille kaikki rakennetaan. En vielä täysin tarkkaan tiedä, että miten, mutta kunhan ajatukseni kirkastuvat asian suhteen, niin lupaan heti kertoa siitä.

 Värin lisäksi meillä tulee myös näkymään meidän disney-teema. Olenhan aivan fanaattinen disney-elokuvien suhteen. Ollaan siis tilanteessa, jossa osaan laulut -kaikki ne- ulkoa, sekä suomeksi, että englanniksi. Nämä elokuvat tulevat näkymään muun muassa koristelussa. Ja ehdottomasti muussakin, ei vain vielä tiedä tarkkaan missä kaikessa.

 Onneksi on vielä reilusti aikaa miettiä koristeluasioita ennen suurinta paniikkia.

 Onkohan muilla morsiamilla teemahäitä?

Kihlautuminen

"Kihlaus määritetään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta "sopii menevänsä avioliittoon keskenään"."

Perinteiden mukaan (asiallisella viranomaisäänellä luettuna) kihlausta edeltää vanhempien suostumuksen kysyminen avioliittoaikeille. Eli käden pyytäminen tulevalta appiukolta. Perinne, joka juontaa juurensa aikaan, jolloin nainen oli omaisuutta, joka voitiin myydä isältä aviomiehelle. Kuten nyt vaikka hevonen. Helppo vertaus. (t. Sarkastinen). 

 Muistatteko kun edellisessä postauksessa puhuin niistä nykypäivänä täysin järjettömistä perinteistä. No omasta mielestäni tämä on yksi niistä. 

 Tässä kohtaa perinnekertomusta jokaisen naishenkilön sisäinen feministi nostaa niskakarvansa pystyyn. Omani myös vähän murisee. 

 Mutta! Länsimaissa naisella on ollut myös oikeus kieltäytyä kosinnasta! Se, onko tätä otettu morsiamen isän puolelta huomioon onkin jo toinen tarina. 

 Tästä pääsemme johtopäätökseen, että kihlaus on ollut lupaus avioliitosta, johon on tarvittu lupa morsiamen vanhemmilta. Ta da! 

 Onneksi ei enää nykyään tarvitse. Meidän kihlauksesta kerrottiin vanhemmille jälkikäteen (mutta pidettiin perinteiden mukaisesti kihlajaiskahvit), eikä muilta, kuin itseltäni kyselty kyllä yhtikäs mitään. Ja kihloissa me ollaankin häävuotenamme oltu 10 vuotta. 

Amelia Beamish CC BY-NC-ND 2.0

PS. Tiesitkö, että "käden pyytäminen" ei ole suinkaan ollut morsiamen käsi? Kyseessä oli appiukon käsi, jota tuleva sulhanen tahtoi päästä puristamaan sopimuksen (ja liiton siunaamisen merkkinä). Tiedättekö, kuten vaikka auto- ja talokaupoilla kätellään kun on päästy hinnasta sopuun? 

Miehen neitsyys meni.

CC BY 2.0 Sergei F.

Epäilyttävä otsikko, mutta kyllä se nyt meni. Nimittäin hääpainajaisneitsyys meni!

HI HI HII, nyt se on tapahtunut! Myös äijänkäppänä on nähnyt hääpainajaisia! Itsekin olen niitä jokusen jo katsellut mutta nyt myös mies on sellaisen uneksinut.

”Oli hääpäivä, häihin joku pari tuntii aikaa ja oltiin siin Bestmanillä. Sit se kysy, et ”Muistiksä ottaa sen sun puvun mukaan?” ja sit mä tajusin et ei hemmetti, eihän mulla oo mitään pukua. Tai siis on tavallinen musta puku, mut enhän mä nyt jumalauta siinä voi naimisiin mennä. Olin ihan paniikissa etä ei hemmetin hemmetti, näit häitä on suunniteltu joku neljä vuotta ni eihän tää oo todellista ettei mulla oo kunnon pukua!

No sit me ruvettiin soittelee Kotikaupunki läpi, et onks täällä ees jossain jotain pukuvuokraamoa ja et onks ne auki ja et saisko sielt saman aamun aikana viel jonkun saketin tai muun vuokralle. Sit mä onneks heräsin.”

Nyt se on kuulkaa menoa, kun mieski panikoi jo painajaisten verran! WIHUU!

Se yksi nyt löytynyt on...

”yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan

maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.

Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,

se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee

maassa Mordorin, joka varjojen saartama on. ”

Se on löytynyt. THE SORMUS on löytynyt ja se on jo täällä! Ja se on täydellinen.

Sormuksen valinta oli vaikea. Kävin katselemassa monet messut ja nettisivut ja liikkeet läpi etsien juuri sitä oikeaa sormusta, joka kolahtaisi. Loppujen lopuksi se löytyi kotikaupunkimme Laatukorusta!

Kihlasormukseni on ”tavallinen” kultarengas, melko leveäkin sellainen, joten vihkisormukseni tuli olla kapeampaa mallia, jotta ne eivät yhdessä veisi sormesta liikaa tilaa. Sen lisäksi halusin vähän myös blingiä. Sormuksessa on siis yksi isompi kivi, joka on peridootti. Peridootti on juuri oikean sävyinen vaaleanvihreä kivi, joka hivelee silmääni. Isomman kiven molemmin puolin on kolme eri kokoista timanttia, jotka pienenevät ulospäin. Sormus on tietenkin keltakultaa, jotta se sopii kihlaan ja muodoltaan se kapenee myös sormen sisäpuolelle, joten tuntuu kuin sormessa olisi vain yksi sormus.

Voisin jaaritella tästä unelmieni rinkulasta monta sivua, mutta pääasia on se, että THE SORMUS on löytynyt ja jo vähän yli vuoden päästä (ÄÄÄH!) saa mieheni pujottaa sen sormeeni...

Ratkiriemukasta odottelua siis luvassa.

Kurkistus perinteisiin

CC BY-NC-ND 2.0 Matt Callow

 Olen varsin kiinnostunut historiasta (nykyään, en alakouluaikoina kylläkään). Varsinkin mytologia, taruolennot ja perinteet, eli syyt nykyisten toimintatapojen takana, ovat vahvimmat kiinnostuksen kohteet.
 Mikäpä olisi siis ihanampaa näin hääsunnittelussa, kuin tutustua kaikkiin ikivanhoihin ja nykypäivänä myös totaalisen järjettömiin perinteisiin!

 Entäpä perinteiden noudattaminen omissa häissämme?
 Perinteitä on niin monia, että aivan varmasti tulemme melkoisen määrän perinteitä näkemään meidän häissämme. Emme kuitenkaan aio kuitenkaan tinkiä perinteiden vuoksi omasta päivästämme, vaan aiomme tehdä häistämme oman näköisemme

 Ajattelin kuitenkin avata hääperinteiden maailmaa samalla, kun kerron omista häävalmisteluistani. Niin että jos perinteiden syntymäriitti tähän päivään ei kiinnosta tuon taivaallista edes negatiivisuuden kautta, niin sitten tämä blogi ei ole sinun paikkasi. Mutta jos hääperinteet edes ajatustasolla kiinnostavat, niin 'tervetuloa mukaan, pitäkää kädet ja jalat vaunun sisällä!'.


Seuraavanlaisia perinteitä tullaan käsittelemään tässä blogissa:
(Kyllä, tein oikein listan!) Nämä ovat siis niitä perinteitä, jotka tullaan näkemään meidän häissämme (tai jotka on jo nähty/tehty).

• Kihlautuminen
• Kaaso(t) ja bestman(it)
• Hääkoristelut
• Timanttisormus
• Polttarit
• Kuulutukset, eli esteiden tutkinta
• Hääkutsut
• Hääruoka ja -juoma
• Hääkakku
• Hääseremonia
• Kimpun ja sukkanauhan heitto
• Sukunimi
• "Something old, something new, something borrowed, something blue and a Silver sixpence in her shoe"

Lista elää sitä mukaa, kun ehdin tutustua erilaisin perinteisiin, mutta tällaisella kokoonpanolla aloitetaan! Ja kyllä, kaikkiin näihin kuuluu oma historiansa ja omat perinteensä. Myöskin niinkin itsestään selviin asioihin, kuin hääruoka ja -kutsut, noin niin kuin esimerkiksi. Odotan innosta sinkoillen, että pääsen kirjoittamaan tästä kaikesta! 

Maaliskuun (masentava) punnitus

Maaliskuun masentavat uutiset.

PlusLexia.com CC BY 2.0

Punnitus oli yhtä tyhjän kanssa, paino on 105 kg. Eli kilo on pudonnut edellisestä. VAIN kilo.

 Ja olen retkahtanut. Olen nyt viisi viikkoa sairastellut taukoamatta. Flunssasta kehittyi vakava märkivä välikorvan tulehdus. Söin siihen kaksi antibioottikuuria ja kävin puhkottamassa tärykalvoni, jotta kaikki se mätä pääsee virtaamaan päästäni pois. Ja korva oli muuten kipeä ja vaikutti tasapainooni! Matkapahoinvointi iski jo sängystä ylös noustessa, kun tasapainoelimet eivät ihan halunneet seurata kropan mukana.

 Korvan melkein parannuttua olin flunssan uudestaan. Kuumetta, kurkkukipua ja räkää enemmän, kuin tarpeeksi.

 Ja sitten flunssa toi mukanaan vielä kurkkutulehduksen, joka yritti kehittyä nielupaiseeksi (taas) ja taas syötiin yksi antibioottikuuri.

 En siis ole päässyt salille - tai muutenkaan liikkumaan - viiteen viikkoon. Ja syöminen ja tahdonvoima on myös kärsinyt. Korvatulehdus aiheutti niin paljon pahoinvointia, etten syönyt viikkoon oikeastaan mitään, join vain teetä. Sitten kun iski nälkä, niin se tuli pitsahimona. Ja tulipa napsittua muitakin hiilareita siinä sivussa.

 Nyt odottelen että josko alkaisin jo olla kunnossa ja ulos flunssakierteestä. Tämä makaaminen alkaa jo hermostuttaa ja turhauttaa todella paljon. Tahdon jo salille ja liikkeelle... :( Siksi maaliskuu on ollut masentavin kuukausi hetkeen, vaikka sairastelu alkoikin jo helmikuun puolen välin paikkeilla...

DJ:n kilpailuttamisen vaikeus

Otsikko on harhaanjohtava, sillä dj:n kilpailutus on helppoa. Lähetä miljoona tarjouspyyntöä eri paikkoihin, laita takaisin saadut tarjoukset paremmuusjärjestykseen ja kuori kermat kakun päältä.


Voi kunpa vain!


Lähdetään etenemään realistisesti tämän prosessin läpi. Askel kerrallaan ja aloitetaan helpoimmasta askeleesta: messututtavuuksista. Kaksi ammattilaispuljua. Selkeät kotisivut, selkeät hinnastot, ammattilaiset kaikissa puikoissa. Hintakin on ammattimainen, eli laitetaan puljut korvan taakse. Ei lyödä mitään vielä lukkoon, ei hätiköityjä päätöksiä.


Seuraavaksi nimittäin ehdotetaan niitä ammattilaisia sulholle, joka huutaa ärräpäiden seasta sellaisia lauseita, kuin "liian kallis" "ei hemmetissä noin kallista" ja niin pois päin. Suututaan itse sulholle ja huudetaan kiltisti takaisin jotain sellaista, kuin "hoida sit v*ttu itte tiskijukkas!" ja näin ojennetaan sulholle ja bestmanille ohjat dj:n hankinnassa. Annetaan toki myös aikaraja kuukauden päähän, koska oma stressi takaraivossa vaatii sitä.


Aikarajan kuluttua umpeen yli kaksi viikkoa sitten huomataan, että mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. On löydetty yksi dj-ehdokas, jolle pitäisi tarjouspyyntö laittaa, mutta sen enempää sulho, kuin bestman ei tiedä mitä tarjouspyynnön pitäisi sisältää. Laitetaan siis tarjouspyyntö itse, koska niin on helpompaa. (Tänne väleihin voi kuvitella turhautunutta huokailua morsiamen puolelta.)


"Kiitos viestistänne, laitan teille tarjouksen heti huomisiltana." Vastaa dj-ehdokas heti.
Ja sitten ei enää vastaakaan. Ikinä. (Sarkastinen tuuletus.)

 Hylätään siis tämä dj-ehdokas. Koska hei, jos mulle ei ikinä palata edes tajouksen vertaa, niin eipä sellainen toiminta paljon luottamusta herätä. Ja tarvitsen luotettavat toimijat ympärilleni. Muuten iskee epävarmuus ja epävarmuus johtaa paniikkiin. (Ja paniikki pahaan mieleen kaikille.)

 Tässä välissä pidetään parin viikon luova tauko, koska hää-ähky.

 Sulho löytää uuden dj-ehdokkaan ja lähettää tarjouspyynnön. Saadaan nopeasti tarjous takaisin. Ja se onkin hyvä tarjous! Sulho on tyytyväinen tilanteeseen ja itseensä. Morsian sen sijaan on hitonmoinen pessimisti ja tarjous on liian hyvä ollakseen totta. Niinpä lähetetään nörttikaasoille (<3) viesti watsapp-ryhmään: "Kaivakaa mulle lokaa."

 Oikeaa lokaa - tai ruusuja - ei löydy, koska yritys on niin nuori. Eikä kun heeeeeetkinen… Mikä yritys? Ei löydy yritystä, ei y-tunnusta, ei edes omistajan nimeä. Tämä dj-ehdokas onkin harmaan talouden tukija ilman varamiehiä tai vakuutuksia. Ja jos dj ei ole vakuuttanut itseään, niin eipä vakuuttanut myöskään tätä morsianta. Hylätään liian hyvä tarjous liian pelottavana tarjouksena.

 Kaivetaan messukansio esiin! Löydetään vielä yhden ammattilaisen yhteystiedot ja lähetetään tarjouspyyntö ja jäädään TAAS odottamaan...

… odotetaan yhä, eli dj:tä ei ole vielä varattu eikä valittu! Mutta ei huolta, tarjouspyyntö on vasta lähetetty, eli vastausta ei ole odotettu tähän mennessä kuin muutama tunti. Ensi viikon jälkeen alamme tehdä päätöksiä tähän liittyen.

Toivottavasti!

Päällimäisenä messukansioni, alla blogikansioni, jossa on kaikki tekstieni luonnokset.
(Niinpä, nämäkin ajatuksen virtaa muistuttavat paskan jauhannat on luonnosteltu tällaisiksi!)

Kuulen jo kirkonkellot

DING! DONG! DING! DONG!

CC BY-NC-ND 2.0 dasroofless

 Olipa kerran kaunis päivä, ensimmäinen elokuun päivä, vuonna 2018.
Ja silloin aikainen lintu madon nappaa! Ja sekopää morsian kirkon varaa!

 "Lopuksi he suutelevat toisiaan, 

mikä kuvaa kahden persoonan yhteensovittamista ja sovintoa."

Olemme mieheni kanssa siis ortodokseja, vaikkakaan emme kovin uskovaisia sellaisia. Sen verran kuitenkin, että ortodoksiset kirkkohäät on se meidän juttu. Ja onhan ortodoksiset palvelukset varsin kauniita. Niinpä, KIRKKO ON VARATTU! Meidän päivälle on nyt myös vihkikirkko varattuna siis.

"Yhdistetyin käsin pari johdattaa toinen toistaan läpi elämän."

En ole itse ollut koskaan ortodoksihäissä, joten omani ovat samalla ensimmäiseni. Menee sitten sekin neitsyys. Kellojen sointia odotelle! DING! DONG!

Irrallisia ajatuksia

Välillä pääni pursuaa hääideoita, kuin pinterest konsanaan. Silloin ne irralliset, yksittäiset ideat pitää saada ulos sieltä päästä ja "paperille", eli tässä tapauksessa koneelle.

 DJ ja muu musiikki

DJ:n kilpailutus on käynnissä ja muutama hyvä ehdokas onkin jo tallella. Helmikuun loppuun asti on sulholla ja bestmaneilla aikaa etsiä halvempaa DJ:tä, kuin minkä itse olisin varannut. Mikäli mitään ei kuulu helmikuun loppuun niin varaan sen "oman" DJ:ni. 

Muu musiikki. Esittelyn mukaan juhlapaikalla on omat äänentoistolaitteet, jotka me aiomme ottaa hyötykäyttöön. Nyt vain tarvitsee kerätä erilaiset tai yksi tosi laaja soittolista. Tahdon ruokailun ajaksi rentoa ja rauhallista musiikkia, mutta kyllähän se iltaa kohden - ennen kuin DJ aloittaa - saa muuttua vähän piristyneemmäksi. Häissä tulee olemaan Disney-teema, joten olen suunnittelut eri biisejä Disney-leffoista taustoiksi. Nyt vain pitää kerätä ne suosikit ja laittaa ne järjestykseen... Ja kuunnella, kuunnella ja kuunnella sitä listaa uudestaan ja uudestaan, jotta siitä tulee hyvä.

Kirkosta poistuttaessa

Riisiä? Ai pitkin tukkaa ja mekkoa ja kaikkea, ei kiitos. (Ja ei, en usko tähän lintujen räjähtämiseen ennen kuin näen niitä riisistä räjähtäviä lintuja.) Mutta että laittaisin ensin satasen siihen, että tukkani on upeasti ja sitten se heitettäisiin täyteen riisiä? Ei käy. Samoin saippuakuplat meikatulla naamalla pelottavat. Tai entä jos niistä jää jotain länttejä mekkoon tai vastaavaa? Ei, ei käy. Jotain mikä ei sotke, mutta olisi silti ihanaa? Ja tadaa, internet tarjoaa parastaan: huiskutusviirit kulkusilla! Oikeisiin väreihin ne saadaan DIY-tekniikalla, joten tadaa! Ihanaa, vaaleanvihreät huiskutusviirit siis tulossa.

Save the Datet

Meidän Save the Datet lähtetään joulukorttien takana. Askartelen muutamia erilaisia kortteja (vieraslistalla nimiä miltei 80), jotka sitten lähetetään kaikille, joille häiden kutsukorttikin menee. Mutta koska olen aivan intopentti-idiootti, niin aloitin jo korttien teon.

Hääkutsut

No mutta tässä samallahan nekin pitää suunnitella! Onneksi on kaasot apuna, mutta kaikki tekstit ym miettiä, mutta emme voi kirjoitella mitään varmoja tekstejä, ennen kuin aikataulut varmistuvat kaikkialta (kirkosta, catering, ym. ym.). Ei yhtä ilman kolmatta tai jotain sinnepäin. Kutsujen "kuoret" (ei siis kirjekuoret) ovat helmiäisvalkoiset, ja niihin pitäisi jotenkin fiksusti yhdistää nyt sitä vaaleanvihreää, mutta kaikki viritelmäni näyttävät ääliömäisiltä, kotikutoisilta (no mutta sitähän ne ovatkin?) ja tökeröiltä. Tämä tulee tuottamaan vielä vaikeuksia. Huoh.

Pöytäkoristeet

Joooooooopa joo. Alustava suunnitelma pöytäkoristeista on jo, ja sitä lähdetään testaamaan yhden kaason kanssa (onnistuuko silkkipaperille tulostus?!) ja sitten on kaikki muutkin asettelut ja kukkaset ja muut. Ja myöskin ongelma, jonka bongasin. Olen siis suunnitellut pöytäkoristeet pyöreisiin pöytiin. Mutta entäpä jos juhlapaikalle ei mahdukaan pyöreitä pöytiä näin isolle porukalle? Sitten on otettava suorakulmion malliset pöydät, mutta sitten pöytäkoristeiden asettelu ym on mietittävä uudestaan. Eikä tässä ole vielä pöytäliinojakaan juurikin siitä syystä, ettemme vielä tiedä, minkä malliset pöydät meille tulee. Stressitason nostaja 5/5.

Häästressi

Aivoni ja internet kertovat, ettei ole mitään syytä panikoida tai stressata, häihinhän on vielä puolitoista vuotta! Siis 18 kuukautta! Mutta... Se ei paljon auta, kun päässäni silti jyskyttää monia eri stressitekijöitä, jotka tahtoisin jo saada setvittyä, mutta kun en voi. Ja kun en voi, niin stressaan. Olen muutenkin ihminen, joka tahtoo saada aloittamansa asian valmiiksi. Työ ennen huvia niin sanotusti. Siksi aivoni joutuvat tässä melkoiselle koetukselle. :D

 Kiitos kun sain avautua! :D

Helmikuun punnitustilaisuus

PlusLexia.com CC BY 2.0

Noniiiiiiiin. Kuukauden päivät elämänmuutoksesta, morsiusdieetin aloittamisesta.

”Miltä nyt tuntuu?”

• No kiitos hyvältä tuntuu. Olo on kevyempi (there's pun!) kaikinpuolin. Uusi ruokavalio ei turvota entiseen tapaan ja jotenkin tuntuu paljon reippaammalta. Noin. Kliseet on nyt sanottu. Mutta olen tosissani. Tämä tuntuu hyvältä.

”Mitä seuraavaksi?”

• Jatketaan samalla radalla. Hiilarit pysyvät yhä poissa, joitakin huijauspäiviä on tullut ja tulee olemaan, liian tiukkoja rajoja ei voi laittaa, muuten elämänmuutoksesta ei tule pysyvää eikä enää kivaa. Mutta hiilarittomalla mennän.

”Paljonko painoa on lähtenyt?”

• Nykyinen paino 106 kg. Aloituspainon ollessa 111kg pudotus kuukaudessa on 5kg. Mikä on melko paljon. Mikä on suurimmaksi osaksi varmasti nesteitä. Suunta on silti oikea ja toivotaan, että putoaminen jatkuu yhtä hyvänä. Tai edes jatkuu.

Ruokavalio on siis hiilariton, vettä menee n. 3-4 litraa päivässä, syön neljästi päivässä enkä oikeastaan ilta kuuden jälkeen enää ollenkaan. Salilla tulee käytyä 2-4 kertaa viikossa ja muu urheilu siihen päälle on lähinnä kävelyä tai jumppaamista kotona. Nyt vain... toivotaan parasta.

Ensi kuussa uusi punnitus!

Ikimuistettavaa

 

CC BY-NC-ND 2.0 Garry Knight

Tapahtuipa kerran 1.5.2018, että hullu morsian varasi myös valokuvaajan.

Mika Sarjos. Hän se on. Se hullu villi mies, joka maksua vastaan on suostunut ikuistamaan bridezillan yhden huippupäivistä. Hän on urheana ottanut haasteen vastaan ja yrittää ikuistaa päivämme niin, että bridezillallekin kelpaa.

 Tiesin heti haluavani ammattikuvaajan häihini. Kuvat ovat kuitenkin pysyvä, hyvällä tuurilla myös ikuinen muisto juhlasta, joka kestää vain yhden päivän. Ja kun siihen yhteen päivään kerran laitetaan niin paljon rahaa, niin olisihan sitä jonkinlainen pysyvä muisto hyvä saada.

 Nooo, jos nyt ei lasketa sulhasta tai sormusta sillä lailla pysyväksi muistoksi...

 Ja mikäli ketään kiinnostaa, niin Mika Sarjos on kilpailutettu Valokuvaajat.fi-sivulla. On muuten hyödyllinen, jos tarvitsee saada hyviä tarjouksia hyviltä valokuvaajilta. Voin suositella lämpimästi.

Kaasojen mekostus

Rachael CC BY-NC-ND 2.0

Eilen oli mekkojen sovittelupäivä, mutta kuten otsikko lupaa, niin häämekosta ei ollut kyse. Tällä kertaa mekkoihin survottiin kaasot.

 Halusin kaasoille yhtenäisen tyylin asujen suhteen. Sen vuoksi valitsin infinity-mekot. Vaaleanvihreänä (sage) - tietenkin. Ideanani on, että mekot ovat ns. samanlaiset, mutta kuitenkin vähän erilaiset. Tässä tapauksessa erilaista tulee olemaan mekkojen solmiminen ja pienet modaukset, jotka äitini mekkoihin tekee jokaisen kaason toiveiden mukaisesti.

 Ne, jotka eivät tiedä, niin infinity-mekot voidaan solmia kymmenillä (vai jopa sadoilla?) eri tavoilla. Yläosat toki lähinnä, osassa solmimisissa näyttää että helmakin on otettu mukaan, mutta sellainen näyttää todella epäkäytännölliseltä. Meillä kaasot saavat itse päättää miten mekkonsa solmivat.

 Ja nyt oli siis ensimmäinen testaus mekkojen kanssa. Suhteellisen paljon hekotuksia saatiin aikaan. Vaikka olin tilannut lyhyet mekot, niin kauppias lähettikin pitkät. Ja voi pojat, pitkät ne sitten olikin! Mutta se osoittautuikin ihan hyväksi jutuksi, koska nyt meillä on mahdollisuus tehdä mekkoihin juuri sellaisia muutoksia, mitä kaasotkin tahtovat.

 Mutta niiden mekkojen solmiminen. Ai hyvät päivät ja jatkot. Kyllä siihen saatiin aikaa kulumaan, kun pohdittiin ja kokeiltiin ja tunaroitiin ja kokeiltiin uudestaan. Saatiin ainakin hyvät naurut aikaiseksi - ja naurettiinkin pitkän aikaa. Oikeastaan koko loppuilta aina siihen asti, kunnes se alkoi aiheuttaa fyysistä kipua.

 Illan tärkein päätös oli siis se, jossa kaikki kaasot suostuivat kiltisti käyttämään mekkojaan häissä. Kyllähän me jo pohdittiin myös kaikkea meikistä ja tukasta ja mekkojen modauksesta, mutta niitä ei ole vielä kiveen lyöty. Tästä tulee vielä hyvä. Alan uskoa sen itsekin! Enkä malta odottaa!

Tässä testauksen lopputulema! 

 PS. Tänään jäljellä 544 päivää.

Let's get this party started!

Kirsty McWhirter - CC BY-NC-ND 2.0

Tapahtuipa kerran vuonna 2018, huhtikuun puolessa välissä tapahtuma, joka sai koko häämaailmamme heittämään kärrynpyöriä.

Nimittäin nyt se varattiin. Ai mikäkö niin? No juhlapaikka. Ja hääpäivä. Alamme olla tosissaan. Sydän hakkaa, kämmenet hikoaa.

YES! YEAH!! WUHUU!!!

Meidän juhlapaikkamme on siis maalaisromantiikka pursuava Kytäjän Juhlatila. Ja se on nyt varattu meille, meidän päivällemme, joka on 1.8.2020.

  Juhlapaikkamme on henkeäsalpaavan kaunis - jos siis tykkää maaseutumaisemasta ja sen tyyppisestä tunnelmasta, kuten minä. Ja tontilta sai vuokrattua monet yöpaikat juhlavieraille ja itsellemme, eli olimme myyty. Olimme niin myyty, että maksoimme varausmaksun samana päivänä.

 Tämä vaaleanpunainen soopahan muuttuu todelliseksi.

Messutunnelman mehustelua (taas!)

Kaikenlaista härpäkettä tarttui taas mukaan!

Näytteilleasettajia tuntui olevan tänä vuonna vähemmän ja huomattavasti yksipuolisemmin, kuin viime vuonna. Tuntui että koko messuhalli oli vain täynnä mekkoja, mekkoja ja mekkoja. Onhan häämekot kauniita ja ihania ja kaikkea sellaista, mutta rajansa kaikella. Jos joka toinen ständi on häämekkoja, niin kyllä kauneinkin valkoinen mekko katoaa siihen mekkomereen. Mitään spesiaalia ei siis löytynyt.

Myös ständien asettelu oli jotenkin jännittävä tänä vuonna. Tuntui että ständejä oli vähän myös sijoiteltua toimijoiden mukaan. Olisi ehkä ollut kiva, jos kaikki neljä konditoriaa eivät olisi olleet kylki kyljessä kiinni toisissaan. Nyt tuli vähän kiusaantunut tunnelma kun kehuit yhtä ständiä, niin tuntui, että piti kehua toistakin, koska muuten olet paska ihminen.

No, en ollut paska ihminen. Kehuin kaikkia tasapuolisesti. Ja maistelin kaikkea tasapuolisesti, koska kaikki oli AIVAN TOSI HYVÄÄ! Kakkutikkareita, kakkumaistiaisia, passionvaahtokarkkeja... Kaikkea superherkkua. Myös meidän kakuntekijän ständi tuli bongattua ja kävinpä myös ne herkut maistelemassa. Olin itseasiassa melko paska ihminen ja imeskelin kyllä ihan röyhkeästi kaikki maistiaiset mitä vain pystyin. Ja suosittelen kaikkia muitakin tekemään niin, koska makuelämys on taattu. Varsinkin jos sattuu omistamaan samanlaisen sokerihampaan, kuin itselläni.

Eli messuilla oli tänä vuonnakin paljon hyvää, mutta myös melkoisesti pettymyksiä. Tunteet ovat vähän fifty-fifty tällä hetkellä. Toki jos tykkää messuilla, niin tottakai Love Me Do on käymisen arvoinen, voin yhä sitä suositella. En vain tiedä, onko näillä messuilla enää itselleni mitään annettavaa...

Vähän vielä kuvasatoa messuilta...

Pokemetsällä häämessuilla

Somistus Studio 22:n valokuvausseinä.

 Kyllä, pelaan Pokemon Go:ta.
 Ei, en kovinkaan aktiivisesti (kuten en muitakaan pelejä), mutta silloin tällöin kyllä.

 Tälle päivälle sattui siis kaksi eventtiä: Mennään naimisiin-häämessut ja totodile-event Pokemon Go:ssa. (Koko Wanha Satama oli täynnä totodileja!)

Herrainpukimon esittelyaineistoa.

 Sain yhden kaasoistani suostuteltua Tampereelta asti mukaani. Niinpä kaaso kainaloon, laukku toiseen, Pokemon päälle ja nenä kohti Wanhaa Satamaa.

 Vähän jännitti tulla näille messuille, kun viime vuonna nämä aiheuttivat melkoisen pettymyksen. Tilat olivat huonosti suunnittelut, ahtaat ja kojut oudosti sijoitellut. Näytteilleasettajia oli melko vähän, eivätkä messut selvästi yltäneet Love Me Do:n tasolle. Olin pettynyt, koska sisään kuitenkin maksaa 15 euroa, eikä viime vuonna sille rahalle kyllä saanut vastiketta.

 Tänä vuonna odotti kuitenkin positiivinen yllätys. Näytteilleasettajia oli enemmän ja tilojen käyttöön oli selvästi panostettu viime vuotta enemmän. Ei ollut enää ahtaita tai outoja välejä, nyt oli ilo kulkea messualuetta ympäri. Vaikka tänäkään vuonna ei ollut mitään mahdollisuuksia mahtua näkemään hääpukujen muotiesityksiä, koska lava oli taas aseteltu niin, ettei porukka vain mahtunut samaan tilaan lavan kanssa. Toki en seuraa muotia, varsinkaan häämuotia, joten en laske tätä isoksi miinukseksi.

Seremonian esittelypukuja.

Kaikki mitä saattoi tarvita löytyi tänä vuonna helposti. (Saatiin myös paljon totodileja!)

 Mitä sinne sitten mentiin hakemaan?

 Noh. Koska juhlapaikka, catering, kirkko ja valokuvaaja löytyy jo, niin niitä ei tarvinnut katsella. Sen sijaan miesten pukuja, häämekkoja, sormuksia, tukkaa ja meikkauksia ja dj:tä lähdettiin kaivamaan. Ja niitähän löytyikin kivasti! (Pääsen kilpailuttamaan!)

 Ensi viikolla häivyn lopun kaasoporukan kanssa korkea-odotukset-messuille, eli Love Me Do-messuille.

 Katsotaan miten meidän siellä käy.

PS. Wanhan Sataman messujen aikaan oleva kuoharibrunssi oli loistava. Voin suositella, on hintansa arvoinen!

Alhaalla vielä loput messupäivän kuvasaldosta!

Josefiinan ihania hääpukuja.

Villisilkin erilaisia häämekkoja! 

Seremonian hääpareja.

Seremonian hääparien esittelyt jatkuvat.

Päättömien morsianten vaellus...

Ne ovat sulhasia etsimässä!

Shamppanjatorni. Oli kyllä överin upea!

Tontilta löytyi monia upeita kattauksia.

Auroran kojulta bongattu kaunis, kevyt mekko.

MESSUKASSI! JES!

Morsian hääkuosiin!

PlusLexia.com  CC BY 2.0

Nyt ollaan jännän äärellä: kuinka saada pullukka mahtumaan häämekkoon?

Olen pitkä (178cm). Olen myös paksu. Siis aivan oikeasti ylipainoinen painoindeksin huidellessa jossain kolmessa viidessä.

 Tavoitteena olisi saada tulevaan kesään mennessä itsensä rantakuntoon, eli painoa tulisi lähteä sellainen 20-25 kiloa VÄHINTÄÄN pois.

 Tätä postausta ei ole missään nimessä tarkoitettu fatshameksi kenellekään. Olen vain itse huomannut, että olen normaalipainoisena (kyllä, minäkin olen jojotellut painon kanssa paljonkin!) elämänlaatuuni paljon tyytyväisempi. Siksi haluan pyrkiä siihen nyt takaisin. Ja vaikka en uskokaan (hää)dieetteihin, (vaan pysyvään elämänmuutokseen) niin kyllähän häistä saa itselleen hitsin hyvän sysäyksen tekemään sen muutoksen!

 Päätin siis lähteä tälle tielle vähähiilarisella ruokavaliolla ja erilaisella liikunnan lisäämisellä. Vedenjuontia on myös lisätty kolmeen litraan päivässä. Sokerit on kaikki jätetty pois ja lisäapua hommaan otin apista, YAZIOsta. Sen kalorilaskuri ja ruokapäiväkirja auttaa tarkkailemaan syömisiäni ihan tosissaan.

 Aloituspaino on siis 111 kg. Vyötärön ympärys (en vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, omista mittanauhaa) karkeasti arvioituna jotain 110-115cm. Lantion ympärys vielä enemmän... Tämähän saattaa innostaa minut hankkimaan moisen kapistuksen, kuin mittanauhan.

 Mutta näillä eväillä mennään. Pidän punnitustilaisuuden kerran kuukaudessa, niin katsotaan saako tästä muutoksesta toivottuja tuloksia.

Kaasojen suostuttelua

Tapahtuipa yhtenä tammikuisena perjantaina, 27.1.2017 jos tarkkoja ollaan, sillä lailla, että tämä tuleva morsmaikku kasasi kimpsunsa kassiin ja matkusti moikkaamaan tyttökultiaan Tampereelle. Ei tarkkaa päivämäärää, ei varauksia, ei suunnitelmia. Vain vuosiluku 2020 ja neljä ihanaa muijaa, muidua, naista, naikkosta, mun nörttinaiset, mun geekit.

 Ensimmäinen mekon sovitus ja todella vaaleanpunaisia haavekuvia.

Illalla hieman viiniä yhdessä ja pienet laatikot jokaiselle. Ja niitä laatikoita muuten haettiinkin kissojen ja koirien kanssa ympäri pitäjää, koska niiden piti tietysti olla "just oikeat".

 "I'm going to need…

… something old 

… something new

… somenthing borrowed

and somenthing blue… 

But most importantly

I'm going to need… 

YOU! 

Will you be my maid of honor 2020?" 

Laatikoiden sisältö oli ensiapupakkaus häähulluudesta ja bridezillasta selviytymiseen. Mukana oli myös lippulappunen, jossa oli mukana selitykset kaikkeen, siltä varalta, että kaasoni osoittautuisivatkin hieman vajaammiksi ihmislapsiksi. Pakkaus sisälsi tällaista: 

- pieni levy suklaata (suklaata: jos v*tuttaa) 

- alkoholia, jokaiselle oman maun mukaista (viinaa: jos v*tuttaa liikaa) 

- purkkaa (:oman tai morsiamen turvan tukkimiseen) 

- maid of honor notebook 1.1 (koristeltu vihko, johon voi kirjata ylös omia ajatuksia häihin liittyen. 

 Heitä on neljä. Heistä jokainen vastasi myöntävästi.

Oliver Li - CC BY-NC-ND 2.0

Kymmenen vuoden kihlaus

CC BY-SA 3.0, Jeremy Blanchard

Yökerhon tanssilattia. Uudenvuoden aatto. Ystävät ympärillä. DJ laittaa toivebiisinä V. Rostin Sata salamaa-kappaleen soimaan. Mies hakee mut tanssimaan ja POLVISTUU keskellä lattiaa tarjoten kultaista rinkulaa. Kello käy yli puolen yön ja tietenkin suostun. Neljän vuoden seurustelun jälkeen olen kihloissa. Vau.

 Se oli 1.1.2010 se. Hääpäivä on laitettu kalenteriin päivämäärälle 1.8.2020. Kymmenen vuoden harkinta-aika lähestyy loppuaan ja aiomme vihdoin sanoa toisillemme 'tahdon'.

 Tervetuloa hääblogiini seuraamaan (hää)hullun bridezillan ja hänen puolisonsa matkaa maaliin.